|
Elämää
Mun elämä on ollut rikasta. Eikä se rikkaus koostu vain hyvistä ja täydellisistä asioista, vaan monista kipeistä ja vaikeista kokemuksista, joita olen käynyt läpi.
Varhaislapsuuteni oli onnellinen, sain kasvaa uskovassa kodissa ja sieltä sain lujan pohjan uskolle, luottamukselle Jumalaan.
Muutama vuosi sitten Jumala laittoi mut erityisluokalle. Vaikeiden elämänkuvioiden jälkeen huomasin olevani keskellä kohtalaisen vakavaa masennusta, jota en edes aluksi itse tunnistanut. Podin vaikeaa unettomuutta ja kärsin jatkuvasta sydämen rytmihäiriöstä, lihakset olivat kokoaikaisessa jännitystilassa ja se aiheutti jäsenten vapinaa. Olin todella huolissani terveydestäni, varma, että kuolisin siihen tilaan ja että jotakin olisi pahasti pielessä. Lääkärit eivät kuitenkaan löytäneet mitään fyysistä vikaa, määräsivät erilaisia lääkkeitä rauhoittavista betasalpaajiin, mutta mistään ei ollut todellista apua. Oireet sen kuin jatkuivat.
Jouduin jäämään sairaslomalle työstäni ja yöt kuluivat aina vaan aamua odotellen, kattoon tuijotellen ja kuunnellen sydämen epätasaista jyskytystä. Oli todella paha olo.
Tänä aikana tunsin Jumalaa kohtaan aikamoisen tunteiden kirjon. Alussa rukoilin lakkaamatta, pyysin Herraa avuksi ja parantajaksi. Aikaa kului eikä mitään tuntunut tapahtuvan. Olin vihainen Jumalalle, koska hän ei tahtonut auttaa, vaikka hyvin näki ja tiesi, mitä kävin läpi. Mietin syitä kärsimykselleni, koitin tehdä parannusta asioista, josko vaivani johtuisivat jostakin, mitä tein väärin. Yritin ymmärtää, saada jonkin selityksen.
Maatessani pitkiä päiviä sohvalla ajatuksieni kera ja jatkuvasta itkemistä punehtunein silmin, mietin, että tästä ei enää ole ulospääsyä. Toivottomuus alkoi hiipiä sydämeen ja ajattelin Jumalankin jo hyljännen minut kokonaan. Tuttu arvottomuuden ja hyödyttömyyden tunne kuristi kurkkua. Ahdisti lujaa. Tajusin, että en pääse pakoon mihinkään. Jumala saa tehdä elämälläni mitä tahtoo ja on siihen täysin oikeutettu. En pysty parantamaan itse itseäni, en saa kehoani tottelemaan vaikka kuinka yritän. Voin vain olla ja odottaa. Ymmärsin, että elämäni on täysin hänen armoillaan. Oli vaikea uskoa, että Jumala tahtoisi mulle mitään hyvää. Ehkä sain nyt rangaistuksen synneistäni ja pahuudestani. Murtunut mieli sai kaiken näkymään mustien silmälasien takaa, synkeänä, ilottomana, tyhjänä.
Viha ja katkeruus Jumalaa kohtaan vaihtui epätoivoiseksi huudoksi. Paastosin ja huusin apua.
Välillä mies lähti kuskaamaan mua sairaalaan keskellä yötä, koska rytmihäiriöt äityivät niin pahaksi. Mitään vikaa ei löytynyt edelleenkään.
Keskellä tämän olon sain yhtäkkiä valtavan varmuuden siitä, että Jumala tietää mitä tekee. Itku alkoi muuttua voimaksi, huomasin, että sain vain levätä Jeesuksen käsivarsilla, että kaikki omat yritykseni olivat tuhoon tuomittuja. "Ei omin ihmisvoimin, vaan minun Hengelläni", sanoo Herra Sebaot. Tunsin olevani lähempänä Jumalaa ja hänen tekevän työtään minussa tämänkin kokemuksen kautta. Ja hän taisteli taistelun puolestani. Tämänkin sairauden hän oli jo puolestani kantanut, ja tunsi tarkkaan tien, senkin, miltä musta pimeimmillä hetkillä tuntui.
Tilanne alkoi pikkuhiljaa raukeamaan. Pääsin juttelemaan tilanteestani myös ammattiauttajan luo ja uskon, että sekin oli silkkaa johdatusta, Jumala käyttää ihmisiä välikappaleinaan.
Kaikkiaan tämä episodi kesti elämässäni vuoden päivät, ja aika tuntui todella pitkältä. Mutta tänään saan kiittää Jumalaa siitäkin ajasta. Hän näki mun tarvitsevan tuota aikaa, tahtoi osoittaa suuruuttansa ja rakkauttansa sen kautta. Ei rankaistakseen, vaan siksi että rakastaa.
Enää en myöskään ajattele väheksyvästi masennuksesta, ymmärrän ihmisiä, jotka ovat sen keskellä. Se lyö maahan, vie kaikki voimat ja toivon. Toivottomuus on vihollisen valhe, jolla se haluaa pettää ihmisen. Mutta vihollinen saa tehdä tuhoaan vain niin kauan, kuin Jumala sallii ja näkee sen hyväksi omien tarkoitusperiensä eteenpäin saattamiseksi.
Sulle, joka elät tänään pimeyden keskellä, joka näet ympärillä vain synkkää ja tyhjää, haluan sanoa, että Jeesus elää ja siksi myös toivo. Älä anna periksi, sinunkin taistelusi on Jeesus taistellut. Odota Herraa, niin saat vielä nähdä Herran hyvyyden elävien maassa! Amen.
Jutta 1/ 06
|
|
